Rahapolitiikka välittyy talouteen monin eri tavoin. Rahapolitiikan operaatiot vaikuttavat pankki-järjestelmän maksuvalmiuteen, markkinakorkoihin ja valuuttakursseihin. Rahoitusmarkkinoiden hinnanmuodostuksen kautta määräytyvät luotto- ja talletuskorot sekä pitkäaikaiset korot. Rahapolitiikka vaikuttaa epäsuorasti myös varallisuushintoihin, raha- ja luottomääriin, inflaatio-odotuksiin, inflaatioon ja muuhun kokonaistaloudelliseen kehitykseen.
Rahapolitiikkaa toimeenpannaan ensisijaisesti ohjaamalla markkinakorkojen kehitystä. Markkinakorot vaikuttavat rahoituksen hintaan ja siten kokonaistaloudelliseen kehitykseen. Keskeisin eurojärjestelmän keino vaikuttaa markkinakorkoihin ovat luotto-operaatiot, joissa lainataan rahaa euroalueen pankeille. Tilanteissa, joissa pankkien keskuspankkitileillä oleva rahan määrä ylittää pankeille asetetut vähimmäisvarantovelvoitteet, keskuspankkitalletusten vastaanotossa sovellettava korko nousee korkojen ohjauksen kannalta keskiöön.
Luotto-operaatioiden ja talletusten vastaanoton lisäksi rahapolitiikan työkaluihin kuuluvat suorat kaupat arvopapereilla. Näiden merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa rahapolitiikan välittymisen kannalta keskeisten markkinalohkojen toiminta on heikentynyt tai joissa rahoitusolojen lisäkeventäminen on yleisen korkotason alhaisuuden johdosta vaikeutunut oleellisesti.
Rahapoliittisten toimien mitoitus perustuu arvioihin euroalueen hintavakauteen kohdistuvista riskeistä.