Entiset pääjohtajat aikajärjestyksessä
- Suomen Pankin ensimmäinen pääjohtaja 1812–1816
- Pääjohtajat aikajärjestyksessä vuosina 1907–2018
- Clas von Collan (1862–1939)
- Otto Stenroth (1861–1939)
- August Ramsay 1859–1943
- Risto Ryti (1889–1956)
- J. W. Rangell (1894–1982)
- Sakari Tuomioja (1911–1964)
- Rainer von Fieandt (1890–1972)
- Klaus Waris (1914–1994)
- Mauno Koivisto (1923–2017)
- Ahti Karjalainen (1923–1990)
- Rolf Kullberg (1930–2007)
- Sirkka Hämäläinen (s. 1939)
- Matti Vanhala (1946–2004)
- Erkki Liikanen (s. 1950)
Johtokunnan jäsenet ja puheenjohtajat Suomen Pankin historiassa
Claes Johan Sacklén (1762–1840)
Claes Johan Sacklén on Suomen Pankin ensimmäinen pääjohtaja. Hän on taustaltaan hallintojuristi, joka kuului mm. Suomen Pankin edeltäjän, Turun diskonttolaitoksen johtokuntaan. Suomen tultua vuonna 1809 liitetyksi Venäjään perustetaan Suomeen oma pankkilaitos, jonka johtoon Sacklén nimitetään vuonna 1812. Suomen Pankista Sacklén siirtyy vuonna 1816 senaatin valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi (vastasi nykyistä valtiovarainministeriä). Sacklén aateloidaan vuonna 1818, jolloin hän ottaa nimekseen Edelsköld.
Muotokuva: J.E.Lindh, Claes Johan Sacklén. (C) Kuvasto 2019. Kuva: Suomen Pankki / Rauno Träskelin
Ruotsissa syntynyt J. E. Lindh (1793–1865) muutti jo maalarinkisällinä Suomeen, sai mestarin kirjat ja teki uran muotokuvamaalarina. Hän ahkeroi noin 260 muotokuvaa Helsingin aatelisista ja varakkaista porvareista. Nopea maalari ehti toimia myös opettajana. Niin ikään hän perusti koristemaalareille tarkoitetun antiikkikoulun.
Clas von Collan (1862–1939)
Clas von Collan syntyi Pietarissa keisarillisen hovilääkärin perheeseen. Suomen Pankissa von Collan toimi ensin johtokunnan sihteerinä, sitten sen jäsenenä, ja vuonna 1907 hänet valitaan pääjohtajaksi. Von Collan on pääjohtajana vaikeina ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan vuosina, jolloin Suomen Pankki joutuu rahoittamaan ensin Venäjän ja sitten Suomen hallitusta kiihtyvän inflaation ja talouskriisin oloissa. Syksyllä 1918 von Collan eroaa Suomen Pankista ja siirtyy Suomen Kiinteistöpankin toimitusjohtajaksi.
Muotokuva: Verner Thomé, Clas von Collan. (C) Kuvasto 2022. Kuva: Suomen Pankki
Verner Thomé (1878–1953) on Suomen keskeisiä jälki-impressionistisia maalareita. Hän täydensi kotimaisia opintoja Baijerin kuninkaallisessa taideakatemiassa Münchenissä vuosina 1901–1902. Thomé kuului taidetta uudistavaan Septem-ryhmään. Värikylläisten maisemien ohella hän maalasi runsaasti sävykkäitä muotokuvia, mutta sovelsi niihin perinteisempää tyyliä. Se ilmenee hyvin Clas von Collanin muotokuvasta.
Otto Stenroth (1861–1939)
Otto Stenroth on juristi, joka ennen Suomen Pankkiin siirtymistään toimi pankkialalla, mm. Suomen Kiinteistöpankin toimitusjohtajana, mutta myös kansanedustajana, senaattorina ja vuonna 1918 itsenäisen Suomen ensimmäisenä ulkoministerinä. Pääjohtajakaudellaan vuosina 1918–1923 Stenroth työskentelee rahamarkkinoiden normalisoimiseksi sotavuosien jälkeen: inflaation pysäyttämiseksi, Suomen markan arvon vakauttamiseksi valuuttamarkkinoilla ja valuutansäännöstelyn purkamiseksi. Stenroth joutuu kuitenkin eroamaan syytettynä Ruotsin kruunuilla tehdyistä sisäpiirikaupoista.
Kuva: Rembrandt, Otto Stenroth (1921). Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Risto Ryti (1889–1956)
Risto Ryti työskenteli ensin asianajajana, mutta Suomen itsenäistymisen jälkeen hän oli mukana politiikassa ja toimi edistyspuolueen kansanedustajana ja valtiovarainministerinä. Suomen Pankin pääjohtajaksi hänet valitaan vuonna 1924; hän edustaa talousliberaalia linjaa. Hänen johdollaan Suomen markka palautetaan kultakantaan, josta kuitenkin kansainvälisen lamakauden aiheuttama talouskriisi pakottaa pian luopumaan. Talvisodan sytyttyä Rytistä tulee pääministeri ja vuonna 1940 tasavallan presidentti. Erottuaan presidentin virasta kesällä 1944 hän palaa Suomen Pankkiin, mutta joutuu eroamaan sotasyyllisyysprosessin takia jo seuraavana vuonna.
Muotokuva: Antti Favén , Risto Ryti. (C) Kuvasto 2022. Kuva: Suomen Pankki
Antti Favén (1882–1948) on luultavasti tehnyt kaikkein eniten muotokuvia itsenäisen Suomen eliitistä Mannerheimista Ståhlbergiin. Tässä lajissa hän tuli tunnetuksi maalaamalla 18 muotokuvan sarjan valkoisen armeijan keskeisistä sotilaista. Favénin taitoja ylistettiin varhain ja hänestä povattiin ”uutta Edelfeltiä”. Uransa alkuvaiheissa hän maalasi sujuvin ottein rohkean koloristisia teoksia, esimerkkinä mainittakoon Jean Sibeliuksen muotokuvat. Pidemmän päälle rutinoitunut maalari kuitenkin taipui vanhahtavaan tyyliin, ja hänen maineensa kansallismuotokuvaajana hiipui. Risto Rytin levollinen muotokuva kuitenkin osoittaa, että myös perinteinen ote tuotti kestäviä tuloksia. Monet anekdootit ovat säilyttäneet välähdyksiä Favénin keikarimaisesta ja tuhlailevasta elämäntavasta – korttelin pituiset taksimatkat!
J. W. Rangell (1894–1982)
J. W. ”Jukka” Rangell toimi johtotehtävissä osuuskassaliikkeessä, viimeksi OKO:n toimitusjohtajana, vuoteen 1937 saakka, jolloin hänet valitaan Suomen Pankin johtokuntaan. Hänestä tulee pääministeri vuonna 1941, kun edellinen pääministeri (Ryti) valitaan tasavallan presidentiksi. Rangell palaa Suomen Pankkiin vuoden 1943 alussa, pääjohtajaksi, mutta hän eroaa virasta syksyllä 1944. Rangell on yksi sotasyyllisinä vuonna 1946 tuomituista poliitikoista. Tuomionsa kärsittyään hän työskentelee mm. Kansallis-Osake Pankin johtokunnassa ja olympiakomiteassa.
Kuva: Jukka (J.W.) Rangell (1941). Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Sakari Tuomioja (1911–1964)
Sakari Tuomioja on juristi, joka toimi sotavuosina valtiovarainministeriön budjettipäällikkönä. Suomen Pankin johtoon hän siirtyy valtiovarainministerin paikalta vuonna 1945. Tuomiojan pääjohtajakaudella rahapolitiikkaa normalisoidaan mm. lopettamalla valtion menojen setelirahoitus. Nopeaksi riistäytynyt inflaatio saadaan hallintaan, ja Suomi liittyy Kansainväliseen valuuttarahastoon ja Maailmanpankkiin, mikä aloittaa taloudellisen integraation läntisiin markkinatalousmaihin. Erottuaan Suomen Pankista vuonna 1955 Tuomioja siirtyy diplomaattiuralle ja toimii mm. suurlähettiläänä Lontoossa ja Tukholmassa sekä YK:n tehtävissä.
Muotokuva: Birger Selin , Sakari Tuomioja. (C) Kuvasto 2022. Kuva: Suomen Pankki / Rauno Träskelin
Birger Selin (1818–1992) kouluttautui ammattiinsa Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Tukholman Konsthögskolanissa. Selin toimi pääsiassa muotokuvamaalarina sekä Suomessa että myöhemmin Ruotsissa. Hänet tunnetaan myös muodikkaiden kuvitusten tekijänä. Värikkäissä maisemamaalauksissaan Selin saattoi lähestyä ei-esittävää tyyliä, kun taas muotokuvat noudattivat perinteisiä kaavoja. Sakari Tuomiojan muotokuvassa taiteilija on yhdistänyt maltillisesti toteutetun figuurin värikylläisin, ekspressiivisin vedoin tehtyyn taustaan. Figuurin diagonaalinen asento korostaa kuvatun arvovaltaa.
Rainer von Fieandt (1890–1972)
Rainer von Fieandt toimi enimmän ajan urastaan Pohjoismaiden Yhdyspankin pitkäaikaisena johtokunnan jäsenenä ja pääjohtajana. Hänet tunnetaan tiukan raha- ja talouspolitiikan kannattajana. Suomen Pankin pääjohtajaksi von Fieandt nimitetään tasavallan presidentti Paasikiven tahdosta – pankkivaltuuston kannan vastaisesti. Hänen pääjohtajakaudellaan vuosina 1955–1957 toteutetaan vuoden 1957 suurdevalvaatio. Tämän jälkeen ulkomaankauppa vapautetaan ja valuutansäännöstelyä puretaan niin, että markasta tulee jälleen, vuodesta 1939 voimassa olleiden rajoitusten jälkeen, vaihdettava valuutta.
Kuva: Rainer von Fieandt (1940-luku). Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Klaus Waris (1914–1994)
Klaus Waris nimitetään Suomen Pankin johtokuntaan vuonna 1952 ja pääjohtajaksi vuonna 1957. Aiemmin hän toimi valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä, Teknillisen korkeakoulun professorina sekä Pohjoismaiden Yhdyspankin johtokunnassa. Waris on ensimmäinen ammattiekonomisti Suomen Pankin pääjohtajana. Hänen kaudellaan Suomen Pankki panostaa monin tavoin taloudellisen kasvun ja rakennemuutoksen vauhdittamiseen. Erottuaan Suomen Pankista vuoden 1967 devalvaation jälkeen Waris siirtyy Helsingin kauppakorkeakoulun kansleriksi.
Muotokuva: Unto Koistinen, Klaus Waris (C) Suomen Pankki
Unto Koistisen (1917–1994) taiteilijanura pääsi vauhtiin vasta 2. maailmansodan jälkeen. Kehitys oli nopeaa, sillä esiteltyään ensi kerran teoksiaan vuonna 1945 hän sai jo seuraavana vuonna Taideakatemian tunnustuspalkinnon. 1950-luvulla Koistinen maalasi askeettisin värisävyin maisemia ja henkilökuvia. Samalla hän kehitteli omakuvistaan leijonan, harlekiinin ja renessanssiruhtinaan hahmoja. Seppo Niinivara kutsui taiteilijaa kuningas Midakseksi, jonka siveltimen kosketus muutti kaiken ”koistiseksi”. Tämä ilmeni erityisesti ns. kameemaalauksissa, joiden tunnusmerkkinä olivat teoksen pintaan uurretut ääriviivat. Klaus Wariksen muotokuva on esimerkki kameetyylistä, jossa figuuria ympäröi vaalea sädekehä. Teos ei vedonnut pääjohtajaan, vaan taulu joutui varastoon odottamaan kunnianpalautusta. Fritz Jacobson sai maalata pääjohtajan uuden muotokuvan, mutta jälkikäteen arvioiden juuri se joutaa varastoon.
Muotokuva: Fritz Jakobsson, Klaus Waris (C) Suomen Pankki
Fritz Jakobsson (s. 1940) maalasi pääjohtaja Klaus Wariksen muotokuvan vähän ennen tämän kuolemaa vuonna 1994. Tiedetään, että malli oli aikanaan ilmaissut tyytymättömyytensä Unto Koistisen vuonna 1970 tekemään muotokuvaan. Siinä missä Koistinen oli maalannut askeettisin sävyin, Jakobsson antoi makean väripaletin laulaa. Decorumia noudatteleva muotokuva ei kuitenkaan taideteoksena vedä vertoja Koistisen maalaukselle.
Mauno Koivisto (1923–2017)
Mauno Koivistosta tulee Suomen Pankin pääjohtaja vuoden 1968 alussa. Aikaisemmin hän toimi Helsingin Työväen Säästöpankin toimitusjohtajana ja vuodesta 1966 valtiovarainministerinä. Pääjohtajakaudellaan Koivisto on vielä kahteen otteeseen pääministerinä ja kerran valtiovarainministerinä. Hänen pääjohtajakauttaan leimaavat 1970-luvun alun öljykriisi ja nopea inflaatio sekä näitä seuranneet maksutasekriisin ja kireän rahapolitiikan vuodet. Koivisto on pääministerinä virkavapaalla Suomen Pankista, kun hänet valitaan tasavallan presidentiksi vuonna 1982.
Muotokuva: Tapani Raittila, Mauno Koivisto (C) Kuvasto 2022. Kuva: Suomen Pankki / Rauno Träskelin
Tapani Raittila (1921–2018) on monin kunnianosoituksin palkittu taidemaalari. Hänet tunnetaan erityisesti henkilökuvistaan. Raittila käytti teoksissaan niukkaa, hienostunutta väripalettia ja taitavaa muodon pelkistystä. Kasvojen veistoksellisissa soikioissa voi nähdä häivähdyksen Cézannen ja Modiglianin vaikutusta. Toisaalta piirustusviivan ominaisuudet kuvastavat renessanssiperinteitä. Raittila on tähdentänyt taideteoksen itsenäisyyttä: ”Sellainen tarve minulla oli, että muotokuva olisi ennen kaikkea maalaus.” Tämä pyrkimys on toteutunut myös Mauno Koiviston muotokuvassa. Se ei ole kohteensa psykologinen tulkinta vaan harkittu tutkielma figuurista.
Ahti Karjalainen (1923–1990)
Ahti Karjalaisen uraa leimaa läheinen suhde Urho Kekkoseen, jonka sihteerinä Karjalainen toimi 1950-luvulla Kekkosen pääministerikaudella. Presidenttinä Kekkonen nostaa hänet Suomen Pankin johtokuntaan vuonna 1958. Johtokunnasta Karjalainen on kuitenkin enimmäkseen virkavapaalla pitkäaikaisena ministerinä ja kahdesti pääministerinäkin, kunnes palaa pankkiin vuonna 1977. Karjalaisesta tulee Suomen Pankin pääjohtaja vuonna 1982, kun edellinen pääjohtaja (Koivisto) valitaan tasavallan presidentiksi. Karjalainen joudutaan kuitenkin erottamaan alkoholiongelmansa takia vuonna 1983.
Muotokuva: Fritz Jakobsson, Ahti Karjalainen (C) Kuvasto 2022. Kuva: Suomen Pankki
Fritz Jakobsson (s. 1940) on poikkeuksellisen tuottelias taidemaalari, jonka arvioidaan tehneen parituhatta muotokuvaa. Paavi Johannes Paavali II ja Ruotsin kuningatar Silvia ovat tunnetuimmat Jakobssonin mallit. Monet Jakobsonin teokset ovat ns. miljöömuotokuvia, joissa malli kuvataan häntä luonnehtivassa ympäristössä. Usein ympäristö on sisätila, mutta maalta kotoisin olleella Ahti Karjalaisella on taustanaan laaja maisema. Jakobssonin maalaustyyli noudattaa valokuvamaista näköisyyttä, jota sävyttää imarteleva kolorismi ja kaunistelu.
Rolf Kullberg (1930–2007)
Rolf Kullberg aloitti pankkimiehen uransa Pohjoismaiden Yhdyspankissa ensin ekonomistina ja sitten johtokunnan jäsenenä. Vuonna 1974 hän siirtyy Suomen Pankin johtokuntaan vastaamaan rahapolitiikasta. Pääjohtaja hänestä tulee vuonna 1983. Kullbergin kaudella toteutetaan rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen, jota seuraa Suomen talouden ylikuumeneminen ja tuhoisa talouskriisi vuonna 1991. Kullberg näkee ylikuumenemisen vaarat ja varoittaa suomalaisia ”kulutusjuhlista”. Hän eroaa keväällä 1992, kun hänen välinsä pääministeri Ahon kanssa rikkoutuvat.
Muotokuva: Åke Hellman, Rolf Kullberg (C) Suomen Pankki
Åke Hellman (1915–2017) opiskeli 1930-luvulla Taideteollisessa keskuskoulussa, mutta suuntautui taidemaalarin uralle. Hän teki erityisen paljon akateemisia muotokuvia Helsingin yliopistolle ja Åbo Akademille. Kuusikymmenluvulla Hellmanin maisemamaalauksiin ilmaantui surrealismin piirteitä. Oman ja puolisonsa jättimäiset kasvot taiteilija istutti upeiden vuoristomaisemien kruunuksi. Tällainen fantasia ei kuitenkaan sopinut tilausmuotokuviin, joiden decorum, sopivaisuussääntö, edellytti maltillista otetta. Rolf Kullbergin muotokuvassa näkyy kuitenkin Hellmanin taidokas väripinnan käsittely ja kuvatun luonteva karakterisointi.
Sirkka Hämäläinen (s. 1939)
Sirkka Hämäläinen väitteli kauppatieteiden tohtoriksi vuonna 1981 ja toimi sen jälkeen johtotehtävissä valtiovarainministeriössä ja Suomen Pankissa. Vuonna 1991 Hämäläisestä tulee Suomen Pankin johtokunnan ensimmäinen naisjäsen ja vuonna 1992 pankin pääjohtaja. Hämäläisen pääjohtajakaudella Suomi valmistautuu liittymään Euroopan rahaliittoon: rahapolitiikassa otetaan käyttöön inflaatiotavoite ja Suomen markka liitetään EU:n valuuttakurssimekanismiin. Kun Euroopan keskuspankki perustetaan vuonna 1998, Hämäläinen siirtyy sen johtokuntaan Frankfurtiin, missä hän toimii vuoteen 2003.
Muotokuva: Marjatta Tapiola, Sirkka Hämäläinen (C) Kuvasto 2022. Kuva: Suomen Pankki / Rauno Träskelin
Marjatta Tapiola (s. 1951) on sukupolvensa merkittävimpiä taidemaalareita. Hänen läpimurtonsa tapahtui 1980-luvun alussa, jolloin uusekspressionismin aalto haastoi niin konstruktivismin kuin osallistuvan realismin valta-asemat. Tapiolan maalausten dynaamiset viivat ja arkailematon mutta säästeliäs värien käyttö ovat luoneet persoonallisen, muista erottuvan tyylin. Maalauspohjan taiteilija jättää useimmiten vapaaksi tilaksi, jossa figuurien liike pääsee oikeuksiinsa. Sirkka Hämäläisen muotokuvassa huomion kiinnittää henkilön asento: kädet puuskassa. Kerrotaan, että pääjohtaja odotti muotokuvansa paljastusta juuri tuossa asennossa. Kun verho poistettiin, hän laski hämmentyneenä kätensä alas. Taiteilija oli löytänyt kuvattavastaan osuvan luonnehdinnan.
Matti Vanhala (1946–2004)
Matti Vanhala toimi 1970- ja 1980-luvuilla mm. Kansainvälisen valuuttarahaston johtokunnassa Washingtonissa ja esimiestehtävissä Suomen Pankissa valuuttakysymysten asiantuntijana. Hänet valitaan Suomen Pankin johtokuntaan vuonna 1992 ja vuonna 1998 pääjohtajaksi edeltäjänsä Sirkka Hämäläisen siirryttyä Euroopan keskuspankkiin. Vanhalan pääjohtajakaudella Suomen Pankki panostaa vahvasti tutkimus- ja asiantuntijatoimintojen kehittämiseen ja pyrkii saavuttamaan vaikutusvaltaisen roolin Euroopan keskuspankkijärjestelmän organisaatiossa. Vuonna 2004 Vanhala menehtyy vaikeaan sairauteen kesken virkakautensa.
Muotokuva: Markku Kolehmainen, Matti Vanhala (C) Kuvasto 2022. Kuva: Suomen Pankki
Markku Kolehmainen (s. 1951) on vapaan tuotantonsa ohella suosittu muotokuvamaalari, jonka teoksissa väreillä on hallitseva asema. Taiteilija on itse määritellyt koloriitin merkityksen: ”En etsi enkä haistele esimerkkiä ulkopuolelta, väri on tunnetila.” Monissa Kolehmaisen tekemissä muotokuvissa tunnetila on löytynyt voittopuolisesti sinisen eri sävyistä. Tämä pätee myös Matti Vanhalan muotokuvaan, jossa laajat ja kevyesti elävöitetyt väripinnat luovat rauhallisen tunnelman. Seisovan figuurin hieman liioiteltu, jäykkä vertikaalisuus korostaa henkilön vakavuutta ja asemaa.
Erkki Liikanen (s. 1950)
Erkki Liikanen opiskeli kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa, lähti jo opiskeluaikanaan poliittiselle uralle ja toimi pitkään kansanedustajana ja vuosina 1987–1990 valtiovarainministerinä. Suomen liityttyä EU:n jäseneksi Liikanen työskenteli Euroopan komission jäsenenä vuodesta 1995 siihen saakka, kun hänet nimitetään Suomen Pankin pääjohtajaksi vuonna 2004. Pääjohtajakaudellaan Liikanen mm. uudistaa pankin organisaation ja johtamisjärjestelmän. Laajojen kansainvälisten suhteidensa ansiosta hän saa Euroopan keskuspankkijärjestelmässä tärkeitä luottamustehtäviä, myös pääjohtajakautensa päätyttyä vuonna 2018.
Muotokuva: Anna Retulainen, Erkki Liikanen (C) Kuvasto 2022. Kuva: Suomen Pankki / Rauno Träskelin
Anna Retulainen (s. 1969) on todennut, että häntä kadutti ottaa vastaan Erkki Liikasen muotokuvan tekeminen, vaikka malli oli ehdottanut juuri häntä. Liikanen halusi taideteoksen eikä ”pönötysmuotokuvaa”. Retulainen tunnetaan parhaiten värikylläisten ja ekspressiivisten maalausten tekijänä. Hänen aiheensa liittyvät useimmiten luontoon ja puutarhaan. Liikasen muotokuvan työprosessista tuli monivaiheinen ja ilmeisen tuskaisa. Retulainen luki kaiken, minkä mallistaan löysi, kävi Liikasilla viisi kertaa mutta tunsi, ettei ymmärtänyt kuvattavaansa. Lopputulos osoittautui kuitenkin vaivan arvoiseksi. Teos on visuaalisesti yhtä sähäkkä kuin mallinsakin. Siihen on tallentunut elementtejä Liikasen kotimiljööstä, vaikka tyypillisestä miljöömuotokuvasta ei ole kysymys. Pikemmin se on havaintojen ja muistin luoma synteesi, enemmän maalaus kuin muotokuva.
Pääjohtajien esittely: Juha Tarkka
Taiteilijoiden esittely: Markku Valkonen
Teokset ovat esillä Suomen Pankin avoimissa ovissa pääjohtajien muotokuvanäyttelyssä 29.9.–1.10.2022.
